Karibian fiilistely osa 2 – Puerto Rico ja Bahama

Sint Maartenin jälkeisen päivän kohde oli USA:n itsehallintoalue Puerto Rico. San Juanin kaupunki jatkoi väriloistoa. Myös keli oli edelleen juuri sopiva; pilvistä ja lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Suora auringonpaiste olisi ollut kuolemakseni.

Tämäkin maa on löytynyt Kristoffer Kolumbuksen toisella löytöretkellä. Myöhempinä vuosina paikka on toiminut niin orjakaupan keskuksena kuin sokeriruokoviljelmien tukikohtana.

Kontrastikatu. Huoliteltu ulkoasu loppuu kuin seinään. Eh. Haha.

Kirkko?

Pienempi versio Kouvolan Mutterista

Maailmanrauhaa <3 Sherpat tervetulleita

Katutaidetta

San Juanin pienehkö vanhakaupunki on helposti käveltävissä läpi. Jos kuitenkin haluaa nähdä myös modernia San Juania on syytä harkita opastettua kierrosta nähdäkseen kaiken olennaisen. Me pysyimme vain vanhassa kaupungissa. Kävelimme kaupunkia halkovaa Calle Fortalezia (jossa btw. jatkuvat kello-, koru- ja alkoholiliikkeet suorastaan huutavat tax freetä), siirryimme pari katua syrjemmälle ja söimme tonnikalasandwichit (koska oletko muka oikeasti käynyt kohteessa, jos et syö mitään paikallisesta kojusta?). Nähtiin myös linnoitukset ulkoa, sekä kävelimme pitkin vanhan kaupungin muurin vierustaa, mutta jätimme linnoitusten sisäpuoliset kierroset sille samalle ”jollekulle” joka kiertää myös Sint Maartenin Ranskan puolen puolestamme.

Hän on muurilla. Hän on intsinä. Selän takana Eurooppa.

Koulun edusta

Rommin takiahan tänne tultiin. Jäähileinen ei-niin-kaunis Pina Colada. Kelpasi.

Välillä käytiin taas laivalla syömässä ja nukkumassa, sekä juomassa satunnaisia drinkkejä.

Sporttibaarin antimia

Huomaa etummaisena ihkauudet Kate Spadet

Jälleen yhden meripäivän jälkeen oltiin jo viimeisessä kohteessa: Bahamalla. Pysähdys oli lyhin, vain 6 tuntia, joten teimme tunnihkon kävelykierroksen Nassaussa, jonka jälkeen otimme 10 minuutin venekyydin Paradise Islandille. Matkalla näimme rivin julkkisten ja muiden rikkaiden huviloita. Oppaan mukaan yksi suurimmista kuului alunperin Charlie Chaplinille. Kuolemansa jälkeen Chaplinin tytär myi huvilan Nicolas Cagelle, jonka vaimo ei kuitenkaan huvilasta pitänyt. Mikäs siinä muuttaessa, kun on varaa valita.

Paikallinen karkkikauppa

Myös istutukset kulkevat näteissä vaatteissa

Casinon edusta

Puerto Ricossa olisi varmasti uuden kaupungin puolella ollut vielä paljon nähtävää, mutta vanhastakaupungistakin jäi hyvä fiilis. Bahama puolestaan jäi vähän mitäänsanomattomaksi. En halunnut osallistua piikkirauskujen tai delfiinien kanssa uintiin kun mainospuheena oli ”saat jopa pidellä vauvadelfiiniä ja silittää piikkirauskua”. Kyseenalaistan ihan vaan pikkasen, että ihanko varmasti ne eläimet haluavat tulla pidellyksi? Hinnatkin olivat sen mukaisia, yhden retken hinta oli heittämällä 130-200$ per aikuinen.
Bahamalla ei myöskään ollu tarpeeksi aikaa päättömään löntystelyyn, joten emme ehtineet löytää parhaita paikkoja. Piipahdimme kuitenkin vielä Casinolla sisällä ja vartioimattomalla isoaaltoisella rannalla. Olihan sitä jo siinäkin.

Karibian fiilistely osa 1 – Miami ja Sint Maarten

Tähän ensimmäiseen Karibian fiilistelyosaan sisältyy lähinnä lähtö Miamista, sekä Philipsburg, Sint Maarten. Osa kaksi käsittelee Puerto Ricoa ja Bahamaa.

Miami hytin parvekkeelta

Ulkoilmaleffateatteri Karibianlaivalla ilta-aikaan. Älkää antako sijainnin hämätä, mikäli kuvittelette lämmintä tuulenvirettä ja best evö keliä. Ehei. Kuvittele sateisen kylmä kesäinen mökki-ilta Suomessa, järven rannalla. Mieti mitä kaikkea pukisit päälle että tarkenet grillata ulkona. Sitten vähennä siitä grillin lämpö, sekä se että lämmintä vaatetta ei tullu liiemmin pakattua mukaan. Selvityminen parin tunnin leffasta vaati että puoliksi tyhjistä matkalaukuista puettii päälle kaikki missä oli pitkät hihat, huppu tai lahkeet: paksut legginsit, huppari huppuineen, kaulahuivi, villapaita jalkojen lämmikkeenä, sekä villasukat jalassa (niin, siis villasukat pitää tietenkin aina olla mukana). Henkinen kylmyysaste: Suomen juhannus. Tai joulu.

Ulkoilmaelokuvateatteri

Päiväretket. Ensimmäisenä Sint Maarten. Laiva saapui aamulla satamaan ja matkustajien itsenäinen siirtymä kaupunkiin oli sujuvaa. Osa matkustajista ei välttämättä edes nouse kyydistä pois, vaikka tilaisuus olisi. Hassua.

Vartissa käveli kaupunkiin, joka sijaitsee aivan kiinni meressä, mutta mukavuudenhaluiset voivat ottaa 5$ suuntaansa maksavan vesitaksin, kesto muutaman minuutin. Rantabulevardille ei välttämättä kannata jäädä viettämään rantaelämää, sillä joudut maksamaan instumapaikastakin. Myös missä turisti, siellä kauppias. Me otimmekin rantakadun nähtyämme taksin suoraan Maho Beachille 20$ hintaan. Ajomatkaan tankkaamisineen meni noin 45 min. Hyvin oli ruuhkautettu tiet. Paluumatkaan kannattaa varata aikaa, sillä laivat eivät odota myöhästelijöitä. Taksikyytejä kyllä löytyy, mutta mikäli satamassa on useampia risteilijöitä, on teillä myös ruuhkaa. Meidän paluumatkan taksikuski oli huikea showmies. Hän toki saattoi olla pienessä pöllyssä, mutta samalla saatiin mielenkiintoisia faktoja kaupungista. Suuri osa taksikuskeista kerää tippiä viihdyttämällä asiakkaitaan, joten kannattaa valita hyvä taksikuski. Ja kielitaito on mitä parhain, turisteille puhutaan sujuvaa ja selkeää englantia, eli heikkolahjainenkin pärjää.

Jos olisi kiirehtinyt, olisi ehtinyt nähdä myös Ranskalle kuuluvan puolen saaresta, mutta päätimme ottaa löysäillen ja pysyimme Hollannin puolella. Emme myöskään osallistuneet maksullisille retkille, vaan tallustelimme omaan tahtiin sinne tänne.

Philipsburg, Sint Maarten

Kellot, palmut ja jokatavaraliikkeet

En tiedä mitä aikaa, muttei ainakaan Philipsburgin. En tarkistanut, mutta voisi olla Hollannin aika

Maho Beachillä lentokoneet laskeutuvat Princess Julianan kansainväliselle lentokentälle aivan päitä hipoen. Koneita tulee puolenpäivän ympärillä tasaiseen tahtiin ja se puoli rannasta missä on myös lentojen aikataulut kirjattuna, on ruuhkaisempi. Aikataulua ei kuitenkaan tarvittu, riitti kun työnsi silmämunat taivaalle niin jo tuli seuraava. Ja mitä sitten vaikka siellä on muitakin turisteja? Ei haitannut. Myös vesi oli lämmintä ja uimaan mahtui. Suolavesi liimaantuu kuivuessaan ihoon eikä puhettakaan että hiekat saisi karisteltua johonkin. Hnngh.

Mitä isompi kone, sitä matalampi lähestyminen.

Ihmeellisten lentokoneiden ja meripulahdusten jälkeen suunnattiin takaisin kaupunkiin, jossa ensimmäisenä syötiin maailman parhaat juustoburgerit eläköityneen, Afrikasta Karibialle päätyneen pariskunnan tynnyrikojusta. Sijainti: satamasta tullessa pääkadun, eli Voorstraatin puolivälissä, koulua vastapäätä. Menkää ja kokekaa.

He tekivät..

… tämän. Näyttääkö se kuivalta? Ehkä vähän. Ei ollut, voin kertoa.

Siinä sitä käveltiin ja ihmeteltiin väriloistoa.

Karkkimaisen sievä Old Street. Ja mikäpä muukaan tämä vaaleanpunainen rakennus on kuin SUKLAAKAUPPA! Kyllä. Käytiin ostoksilla.

Kadun päässä pysähdyttiin jäälatelle

Kokonaisuudessaan Sint Maartenin saari oli letkeä ja viehättävä niiltä osin mitä 8 tunnin aikana ehdimme nähdä. Ranskan puoli saaresta jää jollekulle muulle tutkailtavaksi. Tai ehkä ensi kertaan.

New York-fiilistelyä

New York-postaus antoi odottaa itseään, sillä en tiennyt, miten pukisin sanoiksi sen reissufiiliksen mikä Nykissä tulee. Se kaupunki on kaikkea. Ja vaikka nyt kävimme siellä vain viikkoa holtittoman lumimyrskykaaoksen jälkeen, ja kaikki ”keväiset” paikat olivat vielä ruskean talvihorroksen peitossa, ei se haitannut. Toki Central Park jätettiin kokonaan välistä tästä nimenomaisesta syystä, mutta myös siksi, että maltillinen aika pitää käyttää tehokkaasti, eikä Central Park kuuulunut tällä erää tehokkaaseen matkasuunnitelmaan. Sen sijaan Brooklyn Bridgelle on aina aikaa.

Ostimme 7 päivän metrokortit 33$ hintaan. Oli tarkoitus jättää ne 4 päivän tehokäytön jälkeen jollekulle vastaantulijalle, mutta Miamin kentällä samaiset kortit löytyi vielä taskunpohjalta. Metrokortista huolimatta kävelimme päivittäin heittämällä yli 10 km matkoja.

Suurmiehet arvoiseensa kunniaan.

Emme kertaakaan syöneet kunnollisesti ravintoloissa, vaan vedimme etureput rytkyen katukiskoista, dinereista ja deli-myymälöistä mitä vain. Pitsaa, hamppareita, hodareita, sandwichejä, juustokakkua, canneloneja. Ja tietenkin kävimme Brooklynin puolella Shake Shackissa. Tavallaan osittain, ehkä vähän, saatoin tinkiä kasvis-kalaruokavaliostani. Lähinnä purilaisten ja hodareiden muodossa. Se oli.. öö? helpompaa?
No, ketä huijaan. Ne lihat mitä söin, olivat joltiseenkin herkullisia.

Brooklyn Diner, Manhattan

Perinteisessä dinerissä evästetty mansikkainen New York cheesecake

Hotellin vieressä oli hodarikärry.

Shake Shack. Kuola valuen yritin hoitaa kuvauksen vauhdilla alta pois

New york. Ihan vaan New York. Aah.

Tämä katutason yläpuolella, vanhaa rautatietä pitkin kulkeva High Line on ehdottomasti kävelemisen arvoinen vihreämpänä ajankohtana. Se on ehkä mukavampi kävellä ”ylhäältä alas”, eli suuremmista katunumeroista pienempiin, koska aivan alapäähän kävellessä näkee Vapaudenpatsaan. Tosi kaukaa tietenkin, mutta silti.

Hän itse. Ensimmäinen reippaasti aurinkoinen kevätpäivä.

On aivan yksi lysti milloin Times Squarelle menee, se on aina yhtä tukossa.

Poliisihevoset aivan muina poneina keskellä Times Squaren iltavilinää ja Rihannan tahtiin metrovaunua viihdyttäneet ja tangoissa breakdancanneet kundit.

Times Squarea

Times Square normaalina maanantai-iltana

Kunnioita lakia. Ja kaikkia New Yorkiin sijoittuvia lakiaiheisia sarjoja.

9/11 terroristi-iskujen muistomerkki. Uhrien nimet on kaiverrettu näihin kahteen valtavaan muistomerkkiin.

Muistomerkkien sisäpuoli on syvä suihkulähde-tyyppinen ratkaisu, jonka sisäseinissä veden alla näkyy himmeästi New Yorkin silhuetti.

Superhyvien palapitsojen koti

Metron sisäänkäynti Battery Parkissa

Grand Central Station. Katossa on tähtikartasto. Laitos itsessään on kaiketi isompi kuin Lohjan Virkkala.

Battery Park. Mustavalkoisuus on edukseen kuolevan harmaanruskeille ”puistoille”.

New York Brooklynin puolelta kuvattuna

Top of the Rockin näköalatasannevierailu iltayöllä. 32$ per henkilö. Kannatti. Jos on aikaa, kannattaa käydä auringonlaskun aikaan.

Mitä Brooklyniin tulee:

Se kertakaikkisen poikkeuksellisen sykähdyttävä Brooklyn Bridge

Hääpari kuvattavana Brooklynissä kadulla tiistai-iltapäivänä

NHL-liput on periaatteessa helpot ostaa. Lippuja oli hyvin myynnissä vielä edellisenä iltana ja nettiostaminen toimii turvallisesti, muttei yöaikaan. Kuitenkin liput olisi alunperin pitänyt printata, mutta säätämisen päätteeksi saimme kuin saimmekin QR-koodit puhelimiin. Joten osta ne liput sen verran ajoissa, että ehdit sählätä, jos niikseen tulee. Islanderin kotiareenalle Brooklynin Barcleys Centeriin pääsee Manhattanilta metrolla. Ja vielä aivan pääoven eteen.

NHL! New York Islanders vs. Nashville Predators, Brooklynissä Barcleys Centerissä

Änäriä!

Karibian risteily MSC Divinalla

Otimme lentokentän lähellä sijainneen autovuokraamon pihalta taksin Miamin satamaan (noin 20 minuuttia, ehkä 30$). Laivaannousu muistutti paljolti lentomatkalle lähtöä ja ensimmäisenä piti jättää laukut terminaalin ulkopuolelle epämääräisiin kasoihin kun itse kipitimme sisälle. Koko touhu oli jonosta seuraavaan siirtymistä, mutta jonot vetivät nopeasti eikä homma päässyt puurautumaan, sillä laivan kaikki kolme ja puolituhatta matkustajaa olivat saaneet etukäteen infon omasta laivaannousuaikataulusta. Meillä se oli mukavasti klo 14. Siispä ensin jonotettiin passin ja matkalipun tarkastukseen, sitten jonotettiin turvatarkastukseen, jonka jälkeen jonotettiin check-iniin, jonka jälkeen jonotettiin hyttikortin tarkastukseen, sekä lopulta pakolliseen laivaannousukuvaan.

Miami hytin parvekkeelta, orastavassa ilta-auringossa

Laiva oli moderni ja siisti. Hytti 13. kerroksessa ja parvekkeella mahtuu hyvin syömään hyttiin tilattua aamupalaa. Uima-altaita oli sisällä ja ulkona. Porealtaita, suolavesiaaltoaltaita ja jos vaikka mitä. Spassa on höyrysaunat ja tavalliset saunat, sekä siistit hieronta- ja hoitotilat. Kuntosali oli iso ja sieltä on panoraama näkymä merelle. Ostamaamme settiin kuului myös Balilainen rentoutushieronta. Ai ettien että.

Risteilyaluksemme

Aurea-hytti 13. kerroksessa

Laiva oli sisältä kiiltävää ja uudenveroista

Suurin osa ruuasta ja juomista kuului etukäteen ostamamme juomapaketin hintaan. Buffet oli puolen kerroksen kokoinen, eli valtava. On myös muita ravintoloita, joista osassa pitää maksaa ruuasta, osa kuuluu hintaan. Kahvilat ja jäätelökioskit kuuluivat pääosin hintaan, kuten myös nutella milk shake. Että sellainen pikku massakausi.

Iltaisin oli toivottavaa pukeutua smart casualisti, ei siis esimerkiksi shortseja tai varvastossuja. Laivalla oli myös kolme teemailtaa joissa pukukoodeina oli formal night, white party ja Italia (puna-vihreä-valkoinen). Itse osallistuin viimeiseen lähinnä hehkuvan punaisella otsalla. Näitä pukukoodeja sitten noudatettiin parhaan tahdon mukaisesti. Kaikilla sitä tahtoa ei ollut ja iltapukuiltana vastaan tuli mitä vain frakin ja shortsit, ”huumoripaita” ja sukkasandaalit-yhdistelmien väliltä.

Oleskelutilassa oli jatkuvalla syötöllä muusikkoja esiintymässä

Ohjelmaa oli aamusta iltaan koko ajan. Oli bingoja, lottoa, olympialaisia ja muita urheilutapahtumia. Italian ja kiinan oppitunteja, tanssikursseja, karaokea, hassutteluja, casinotapahtumia. Lukuisia ja lukuisia esiintyjiä: useita eri tyylisiä muusikoita, tanssijoita ja tanssittajia, koomikoita, juontajia jne. Myös kapteenia olisi pääsyt jututtamaan yhteiskuvien kera. Me keskityimme seuraamaan sivusta kapteenin ja henkilökuntansa ympärillä intopinkeänä kikattelevia naisia ja äijähtäviä sikarimiehiä. Yllättävän viihdyttävää!

Päivän teemana oli ”White Party” ja ilta oli yhtä diskoa

Ehdottomasti parasta kuitenkin oli laivan teatterissa järjestetty huikea Michael Jackson tribuutti viimeisenä iltana, minkä päätteeksi huumorimieheksi paljastunut kapteeni tuli lavalle vielä esittelemään ja kehumaan henkilökuntaa. Tästä ei nyt kaikkien ikäväksi ole tähän hätään kuvamateriaalia.

Kevätretki – Miami

Miami oli hyvä. Pyrähdys nopea ja tehokas. Hotellina oli lentokentän läheltä Pullman, joka täytti odotukset – palvelu oli tympeää, paikka viileä ja kliininen. Ensimmäinen huone oli siivoamaton edellisten asukkaiden jäljiltä, jälkimmäisessä ei ollut maksamaamme parisänkyä. Vastaanottovirkailija oli niin aneeminen että näytti valuvan millä hetkellä hyvänsä ulos nahoistaan.

Hotellin congierce ehdotti auton vuokraamista ja yhtäkkiä se kuulostikin hyvältä. 24h vuokra 55 dollaria, sis. vakuutukset ja navigaattorin. Autovuokraamon kuljettaja haki meidät ja suhattiin kohti vuokraamoa, joka lopulta oli neva höörd-henkinen murju (Green Motion?). Työntekijät olivat ultimaattisen huonoja. Poikkeuksellisen tehottomia, vähän asiattomia keskinäisissä jutuissaan, ja aivan historiallisen hitaita. Mikään kiirehän ei toki ollut joten kiltisti hymyille odotettiin liki tunnin verran vuoroamme, olihan edellä kaksi palveltavaa asiakasta.

Laput täytettiin ja virkailija toivottu hyvää matkaa, tosin unohti antaa auton avaimet. Sitten navigaattorin. Kirjoitti auton kaikki tiedot väärin vuokrasopimukseen, kuten myös minun nimen ja osoitteen. Hän ei myöskään maininnut mitä polttoainetta pitää tankata – minä puolestani oletin sen lukevan avaimessa/tankin korkissa/huoltokirjassa. Ei lukenut, ei.

Auto oli kuitenkin ihan hyvä, joku maltillisen kokoinen Hyundaikippo se oli.

Ehdittiin koluta Miami Beach niin autolla, kävellen kuin rannalla, varpaat viileässä Atlantissa kahlaten. Syötiin katukiska-tyyppisestä ”surffitukka kohtaa meksikon”-puljusta todella hyvät minitortillat. Juotiin smoothiet mehubaarista, jossa toisesta ulottuvuudesta repäisty maaninen (ja vain lievästi hullu) tuijottajanainen alkoi uhkailla miestä.
Haahuiltiin tehokkaasti Dolphine Mall-ostarilla järkevänhintaisten merkkivaatteiden ja -aurinkolasien perässä. Syötiin food courtista hyvät latinalaismätöt. Ajeltiin pimeällä Miamin Downtowniin ja ihailtiin kaupunkia läheltä ja kauempaakin, sekä ajeltiin 100viissataa kertaa harhaan motarilla, kiitos lohduttoman liittymämäärän ja vain vähän unelmissaan haahuilleen kartturin. Kyllä, minä ajoin.

Kokonaistilanne: matkalaukku menee kiinni helposti. Kunhan en enää osta mitään.

Ps. Nettiä ei botskilla ole. Eikä kenttää puhelimessa. Joten kuvia ja yhteydenottoja ei irtoa.

Miami Beach

Lentomatkustamisesta miellyttävämpää

Tässä on nyt kaksi luotia väistetty tämän päivän lennon osalta. Pelkäsin, että kolmena peräkkäisenä yönä toistuneet painajaisunet lennolta myöhästymisestä käy toteen, mutta sekä Hki-Vantaan lakko että Jenkkien itä-rannikon lumimyrskykaaos on molemmat mennyttä. Lennot kulkevat! Jee!

Kaikki lentokoneessa joskus olleet tietävät miten epämukavaa voi matkustaminen olla, ja lentokurjuus luonnollisesti moninkertaistuu jokaista lennolla vietettyä tuntia kohden. Ruoka voi olla hyvähköä, pahaa tai aivan mitä tahansa siltä väliltä. Kanssamatkustajat voivat olla haisevia, äänekkäitä, stalkkaajia tai tunkeutua toisten reviirille esim. paljaine varpaineen. Hyi. Koska muiden ihmisten olemassaoloa ei voi poistaa, niin tein seuraavat listaukset kurjuuden minimoimiseksi.

Tavarat TOP 3
1. Offlinelataukset (Spotify, Netflix, Elisa Kirja, mikä ikinä)
2. Äänenvaimentimet (vastamelukuulokkeet, korvatulpat..)
3. Niskatyyny & silmälaput

Randomvinkit TOP 4
1. Matkusta silloin kun on väljää. Ties vaikka vieruspenkki olisi tyhjä ja pääsee makaamaan.
2. Kerrospukeudu. On vaan niin paljon helpompaa jos hupparin alla on muutakin kuin rintsikat. Kivempi myös vähentää vaatteita kun koneen peräpäässä alkaa hiostaa ja turvottaa.
3. Pakkaa käsimatkatavarat järjellä ja tarpeeseen. Vähemmän on ihan oikeasti enemmän.
4. Syö ennen lentoa, mutta ei suolaupotettua ruokaa (koska nestepöhö) eikä pierettävää, sillä lennoilla kaasuuntuu muutoinkin. Vedä aspirinit huiviin jos olet turpoavaa sorttia.

Eväät TOP 5
Suklaakeksit ja valmiiksi pilkotut hedelmät. Sekä noin ylipäätään mikä tahansa, mikä ei a) sotke holtittomasti, ole b) juotavaa nestettä, c) kyllästetty suolalla.

10,5 tuntia paikallaan könöttämistä, sekä levottomasti heiluvan pitkäjalkaisen miehen tuskailuja edessä. Täältä tullaan Ameriikat!

#Helmut

Spring Break – ja miten sen voi välttää

Alunperin koko kevätretken piti ajoittua helmi-maaliskuun taitteeseen. Ylipäätään olen jotenkin kasvanut roskiksessa, sillä kuvittelin että Usa:ssa aikuisuutta hipovat opiskelijateinit viettävät kevätlomaansa koulujen päättymisen tienoilla. Eikä myöskään käynyt pienen ajatuskuplani lähelläkään tarkistaa moista, joten niin kävi, että Miamin reissun ajankohta on tismalleen spring breakin aikaan (joka toki on jaettu muutamalle viikolle pitkin jenkkejä, samaan tapaan kuin talvilomat Suomessa).

Vaikka villasukkineni mummoudun kovaa kyytiä, uskoisin silti että jaksaisin jotenkin kestää juopottelevaa teinilaumaa, mutta kun siihen ynnää majoitukset alkaen 180 euroa per yö(!), alkaa sniiduilijaa ahdistamaan. Nopealla Skyscanner Hotels.comAirbnb -tutkailulla kävi ilmi, että 5 yötä New Yorkissa tulee edullisemmaksi kuin jäädä Miamiin.

Joten.

Päivä 1-3    Hki-Miami
Päivä 4-5    merellä
Päivä 6       Philipsburg, St. Maarten
Päivä 7       San Juan, Puerto Rico
Päivä 8       merellä
Päivä 9       Bahama, Nassau
Päivä 10     Miami – > New York
Päivät 11-15 NEW YOOOORK! Whoooppaa!

#Kaikistaenitenparaskaupunki

Brooklyn Bridge siltaintoilijan itsensä kuvaamana

Kermislomien multihuipentuma

Nyt se on päätetty – tänne me mennään!

Loputtomalta tuntuneen interwebbiselailun puolivälissä olin saanut laitettua raameiksi 7-8 yötä itäisellä Karibialla, sekä parveke. Siitä vielä viikon työtuntien määrä eteenpäin, sekä lannistava määrä ”mut entäs tää risteily”-vertailuja ja lopulta meillä oli varattuna parvekkeellinen hytti 333 metrisellä MSC Divinalla. Se on hyvän matkaa, eli heittämällä yli sata metriä pidempi kuin Itämeren seilaajat.

Lähtö tapahtuu Miamista ja risteily etenee niin, että ensin ollaan muutama päivä laivalla, jonka jälkeen pysähdytään vuoropäivinä St. Maartenin, Puerto Ricon ja Bahaman saarille. Seuraavana urakkana onkin selvittää mitä päivän aikana ehtii tehdä ja nähdä näillä seisakkeilla.

Omaan käyttöön miellyttävin sivusto oli Seascanner mutta myös Cruisedirect oli hyvä koluta läpi. Royal Caribbeanin nettisivusto oli kankea ja niin täynnä bugeja, että laitoin sähköpostilla palautetta. Sain kiitos-voivoi-viestin takaisin, mikä toki on tyhjää parempi. Muutama kaikenkattava ”Karibian risteily for dummies”-blogikin löytyi ja vielä suomeksi.

Joten nyt vain odotellaan. To do näyttää tältä:

Esta – done
Miamin majoitus
Aurinkorasva 50 kertoimella
100viissataa kirjaa
Open buffet – ruokaa
Open buffet – juomaa
Open buffet.

Niin ja turkoosia merta silmänkantamattomiin.

Päättämättömyydessäänköhän

Kappas. On ollu kiire tehdä kaikkea muuta kuin blogata. Mutta nytpä on jotain mistä kirjoittaa, jee!

Kermikset päättivät ottaa pienen kevätloman, joten monen päivän Aasia-Mauritius-Malediivit-jokinmuumikä-vatvomisen päätteeksi kohteeksi valikoitui omatoimimatkailijalle vähän yllättävämpi kohde. Karibian risteily. Superjee! Maaliskuun loppupuolelle löytyi järkeviä Finnairin suoria lentoja Floridan Miamiin ja vieläpä vallan kohtuullisella hinnalla, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Turkoosi meri, rommi, avoin buffet, ruokaähky, aamupala hytin parvekkeella merta ihaillen, aurinkorasvalla läträäminen, loputon uiminen, täältä tullaan!

Ja siitä se todellinen ongelma sitten vasta alkoikin. Kävi ilmi, että Karibialla on sataviissataa risteilyalusta ja risteilyvaihtoehtoa ja että päättäminen niiden välillä on historiallisen vaikeaa. www.seascanner.com on käyttäjäystävällinen sivusto, jossa pystyy helposti valikoimaan omiin tarpeisiin sopivimman risteilyn. Vaan entä jos haluaa nähdä sekä läntistä, että itäistä Karibiaa? No se toki onnistuisi 12 päivän risteilyillä mutta tarkoitus on olla merillä enintään viikko (koska vain jenkit kestää sellaista ruokamäärää pidempään), joten on pakko tehdä valintoja.

Kertaalleen jo päätin sopivan risteilyn, mutta sitten tietenkin (error! älä!) aloin pohtia vaihtoehtoja ja miettiä hintaa uudelleen. No. Tässä sitä taas pyöritellään kahtakymmentäkuutta välilehteä yhtäaikaa. Joten ahkeraa googlailua, blogien tutkimista ja kriittistä hinta-laatusuhteen arviointia on edessä läjäpäin.

Princess.comilta sniikattu kuva