Karibian fiilistely osa 2 – Puerto Rico ja Bahama

Sint Maartenin jälkeisen päivän kohde oli USA:n itsehallintoalue Puerto Rico. San Juanin kaupunki jatkoi väriloistoa. Myös keli oli edelleen juuri sopiva; pilvistä ja lämmintä, muttei paahtavan kuumaa. Suora auringonpaiste olisi ollut kuolemakseni.

Tämäkin maa on löytynyt Kristoffer Kolumbuksen toisella löytöretkellä. Myöhempinä vuosina paikka on toiminut niin orjakaupan keskuksena kuin sokeriruokoviljelmien tukikohtana.

Kontrastikatu. Huoliteltu ulkoasu loppuu kuin seinään. Eh. Haha.

Kirkko?

Pienempi versio Kouvolan Mutterista

Maailmanrauhaa <3 Sherpat tervetulleita

Katutaidetta

San Juanin pienehkö vanhakaupunki on helposti käveltävissä läpi. Jos kuitenkin haluaa nähdä myös modernia San Juania on syytä harkita opastettua kierrosta nähdäkseen kaiken olennaisen. Me pysyimme vain vanhassa kaupungissa. Kävelimme kaupunkia halkovaa Calle Fortalezia (jossa btw. jatkuvat kello-, koru- ja alkoholiliikkeet suorastaan huutavat tax freetä), siirryimme pari katua syrjemmälle ja söimme tonnikalasandwichit (koska oletko muka oikeasti käynyt kohteessa, jos et syö mitään paikallisesta kojusta?). Nähtiin myös linnoitukset ulkoa, sekä kävelimme pitkin vanhan kaupungin muurin vierustaa, mutta jätimme linnoitusten sisäpuoliset kierroset sille samalle ”jollekulle” joka kiertää myös Sint Maartenin Ranskan puolen puolestamme.

Hän on muurilla. Hän on intsinä. Selän takana Eurooppa.

Koulun edusta

Rommin takiahan tänne tultiin. Jäähileinen ei-niin-kaunis Pina Colada. Kelpasi.

Välillä käytiin taas laivalla syömässä ja nukkumassa, sekä juomassa satunnaisia drinkkejä.

Sporttibaarin antimia

Huomaa etummaisena ihkauudet Kate Spadet

Jälleen yhden meripäivän jälkeen oltiin jo viimeisessä kohteessa: Bahamalla. Pysähdys oli lyhin, vain 6 tuntia, joten teimme tunnihkon kävelykierroksen Nassaussa, jonka jälkeen otimme 10 minuutin venekyydin Paradise Islandille. Matkalla näimme rivin julkkisten ja muiden rikkaiden huviloita. Oppaan mukaan yksi suurimmista kuului alunperin Charlie Chaplinille. Kuolemansa jälkeen Chaplinin tytär myi huvilan Nicolas Cagelle, jonka vaimo ei kuitenkaan huvilasta pitänyt. Mikäs siinä muuttaessa, kun on varaa valita.

Paikallinen karkkikauppa

Myös istutukset kulkevat näteissä vaatteissa

Casinon edusta

Puerto Ricossa olisi varmasti uuden kaupungin puolella ollut vielä paljon nähtävää, mutta vanhastakaupungistakin jäi hyvä fiilis. Bahama puolestaan jäi vähän mitäänsanomattomaksi. En halunnut osallistua piikkirauskujen tai delfiinien kanssa uintiin kun mainospuheena oli ”saat jopa pidellä vauvadelfiiniä ja silittää piikkirauskua”. Kyseenalaistan ihan vaan pikkasen, että ihanko varmasti ne eläimet haluavat tulla pidellyksi? Hinnatkin olivat sen mukaisia, yhden retken hinta oli heittämällä 130-200$ per aikuinen.
Bahamalla ei myöskään ollu tarpeeksi aikaa päättömään löntystelyyn, joten emme ehtineet löytää parhaita paikkoja. Piipahdimme kuitenkin vielä Casinolla sisällä ja vartioimattomalla isoaaltoisella rannalla. Olihan sitä jo siinäkin.

Karibian fiilistely osa 1 – Miami ja Sint Maarten

Tähän ensimmäiseen Karibian fiilistelyosaan sisältyy lähinnä lähtö Miamista, sekä Philipsburg, Sint Maarten. Osa kaksi käsittelee Puerto Ricoa ja Bahamaa.

Miami hytin parvekkeelta

Ulkoilmaleffateatteri Karibianlaivalla ilta-aikaan. Älkää antako sijainnin hämätä, mikäli kuvittelette lämmintä tuulenvirettä ja best evö keliä. Ehei. Kuvittele sateisen kylmä kesäinen mökki-ilta Suomessa, järven rannalla. Mieti mitä kaikkea pukisit päälle että tarkenet grillata ulkona. Sitten vähennä siitä grillin lämpö, sekä se että lämmintä vaatetta ei tullu liiemmin pakattua mukaan. Selvityminen parin tunnin leffasta vaati että puoliksi tyhjistä matkalaukuista puettii päälle kaikki missä oli pitkät hihat, huppu tai lahkeet: paksut legginsit, huppari huppuineen, kaulahuivi, villapaita jalkojen lämmikkeenä, sekä villasukat jalassa (niin, siis villasukat pitää tietenkin aina olla mukana). Henkinen kylmyysaste: Suomen juhannus. Tai joulu.

Ulkoilmaelokuvateatteri

Päiväretket. Ensimmäisenä Sint Maarten. Laiva saapui aamulla satamaan ja matkustajien itsenäinen siirtymä kaupunkiin oli sujuvaa. Osa matkustajista ei välttämättä edes nouse kyydistä pois, vaikka tilaisuus olisi. Hassua.

Vartissa käveli kaupunkiin, joka sijaitsee aivan kiinni meressä, mutta mukavuudenhaluiset voivat ottaa 5$ suuntaansa maksavan vesitaksin, kesto muutaman minuutin. Rantabulevardille ei välttämättä kannata jäädä viettämään rantaelämää, sillä joudut maksamaan instumapaikastakin. Myös missä turisti, siellä kauppias. Me otimmekin rantakadun nähtyämme taksin suoraan Maho Beachille 20$ hintaan. Ajomatkaan tankkaamisineen meni noin 45 min. Hyvin oli ruuhkautettu tiet. Paluumatkaan kannattaa varata aikaa, sillä laivat eivät odota myöhästelijöitä. Taksikyytejä kyllä löytyy, mutta mikäli satamassa on useampia risteilijöitä, on teillä myös ruuhkaa. Meidän paluumatkan taksikuski oli huikea showmies. Hän toki saattoi olla pienessä pöllyssä, mutta samalla saatiin mielenkiintoisia faktoja kaupungista. Suuri osa taksikuskeista kerää tippiä viihdyttämällä asiakkaitaan, joten kannattaa valita hyvä taksikuski. Ja kielitaito on mitä parhain, turisteille puhutaan sujuvaa ja selkeää englantia, eli heikkolahjainenkin pärjää.

Jos olisi kiirehtinyt, olisi ehtinyt nähdä myös Ranskalle kuuluvan puolen saaresta, mutta päätimme ottaa löysäillen ja pysyimme Hollannin puolella. Emme myöskään osallistuneet maksullisille retkille, vaan tallustelimme omaan tahtiin sinne tänne.

Philipsburg, Sint Maarten

Kellot, palmut ja jokatavaraliikkeet

En tiedä mitä aikaa, muttei ainakaan Philipsburgin. En tarkistanut, mutta voisi olla Hollannin aika

Maho Beachillä lentokoneet laskeutuvat Princess Julianan kansainväliselle lentokentälle aivan päitä hipoen. Koneita tulee puolenpäivän ympärillä tasaiseen tahtiin ja se puoli rannasta missä on myös lentojen aikataulut kirjattuna, on ruuhkaisempi. Aikataulua ei kuitenkaan tarvittu, riitti kun työnsi silmämunat taivaalle niin jo tuli seuraava. Ja mitä sitten vaikka siellä on muitakin turisteja? Ei haitannut. Myös vesi oli lämmintä ja uimaan mahtui. Suolavesi liimaantuu kuivuessaan ihoon eikä puhettakaan että hiekat saisi karisteltua johonkin. Hnngh.

Mitä isompi kone, sitä matalampi lähestyminen.

Ihmeellisten lentokoneiden ja meripulahdusten jälkeen suunnattiin takaisin kaupunkiin, jossa ensimmäisenä syötiin maailman parhaat juustoburgerit eläköityneen, Afrikasta Karibialle päätyneen pariskunnan tynnyrikojusta. Sijainti: satamasta tullessa pääkadun, eli Voorstraatin puolivälissä, koulua vastapäätä. Menkää ja kokekaa.

He tekivät..

… tämän. Näyttääkö se kuivalta? Ehkä vähän. Ei ollut, voin kertoa.

Siinä sitä käveltiin ja ihmeteltiin väriloistoa.

Karkkimaisen sievä Old Street. Ja mikäpä muukaan tämä vaaleanpunainen rakennus on kuin SUKLAAKAUPPA! Kyllä. Käytiin ostoksilla.

Kadun päässä pysähdyttiin jäälatelle

Kokonaisuudessaan Sint Maartenin saari oli letkeä ja viehättävä niiltä osin mitä 8 tunnin aikana ehdimme nähdä. Ranskan puoli saaresta jää jollekulle muulle tutkailtavaksi. Tai ehkä ensi kertaan.

Karibian risteily MSC Divinalla

Otimme lentokentän lähellä sijainneen autovuokraamon pihalta taksin Miamin satamaan (noin 20 minuuttia, ehkä 30$). Laivaannousu muistutti paljolti lentomatkalle lähtöä ja ensimmäisenä piti jättää laukut terminaalin ulkopuolelle epämääräisiin kasoihin kun itse kipitimme sisälle. Koko touhu oli jonosta seuraavaan siirtymistä, mutta jonot vetivät nopeasti eikä homma päässyt puurautumaan, sillä laivan kaikki kolme ja puolituhatta matkustajaa olivat saaneet etukäteen infon omasta laivaannousuaikataulusta. Meillä se oli mukavasti klo 14. Siispä ensin jonotettiin passin ja matkalipun tarkastukseen, sitten jonotettiin turvatarkastukseen, jonka jälkeen jonotettiin check-iniin, jonka jälkeen jonotettiin hyttikortin tarkastukseen, sekä lopulta pakolliseen laivaannousukuvaan.

Miami hytin parvekkeelta, orastavassa ilta-auringossa

Laiva oli moderni ja siisti. Hytti 13. kerroksessa ja parvekkeella mahtuu hyvin syömään hyttiin tilattua aamupalaa. Uima-altaita oli sisällä ja ulkona. Porealtaita, suolavesiaaltoaltaita ja jos vaikka mitä. Spassa on höyrysaunat ja tavalliset saunat, sekä siistit hieronta- ja hoitotilat. Kuntosali oli iso ja sieltä on panoraama näkymä merelle. Ostamaamme settiin kuului myös Balilainen rentoutushieronta. Ai ettien että.

Risteilyaluksemme

Aurea-hytti 13. kerroksessa

Laiva oli sisältä kiiltävää ja uudenveroista

Suurin osa ruuasta ja juomista kuului etukäteen ostamamme juomapaketin hintaan. Buffet oli puolen kerroksen kokoinen, eli valtava. On myös muita ravintoloita, joista osassa pitää maksaa ruuasta, osa kuuluu hintaan. Kahvilat ja jäätelökioskit kuuluivat pääosin hintaan, kuten myös nutella milk shake. Että sellainen pikku massakausi.

Iltaisin oli toivottavaa pukeutua smart casualisti, ei siis esimerkiksi shortseja tai varvastossuja. Laivalla oli myös kolme teemailtaa joissa pukukoodeina oli formal night, white party ja Italia (puna-vihreä-valkoinen). Itse osallistuin viimeiseen lähinnä hehkuvan punaisella otsalla. Näitä pukukoodeja sitten noudatettiin parhaan tahdon mukaisesti. Kaikilla sitä tahtoa ei ollut ja iltapukuiltana vastaan tuli mitä vain frakin ja shortsit, ”huumoripaita” ja sukkasandaalit-yhdistelmien väliltä.

Oleskelutilassa oli jatkuvalla syötöllä muusikkoja esiintymässä

Ohjelmaa oli aamusta iltaan koko ajan. Oli bingoja, lottoa, olympialaisia ja muita urheilutapahtumia. Italian ja kiinan oppitunteja, tanssikursseja, karaokea, hassutteluja, casinotapahtumia. Lukuisia ja lukuisia esiintyjiä: useita eri tyylisiä muusikoita, tanssijoita ja tanssittajia, koomikoita, juontajia jne. Myös kapteenia olisi pääsyt jututtamaan yhteiskuvien kera. Me keskityimme seuraamaan sivusta kapteenin ja henkilökuntansa ympärillä intopinkeänä kikattelevia naisia ja äijähtäviä sikarimiehiä. Yllättävän viihdyttävää!

Päivän teemana oli ”White Party” ja ilta oli yhtä diskoa

Ehdottomasti parasta kuitenkin oli laivan teatterissa järjestetty huikea Michael Jackson tribuutti viimeisenä iltana, minkä päätteeksi huumorimieheksi paljastunut kapteeni tuli lavalle vielä esittelemään ja kehumaan henkilökuntaa. Tästä ei nyt kaikkien ikäväksi ole tähän hätään kuvamateriaalia.