Ruokailta Helsingissä

Helsinkihän on tunnetusti aivan ihana paikka, joten meillä on ollut tapana ottaa huone jostain keskustan hotellista esimerkiksi silloin, kun toinen osapuoli on viettämässä vaikkapa firman juhlia lähistöllä. Näin vältytään tuskaisen pitkältä ja helposti pahoinvointia aiheuttavalta kotimatkalta keskellä yötä. (Se pahoinvointihan aiheutuu nimenomaan siitä matkasta..) Ruokailta Helsingissä on se viikonloppuvaihtoehto mistä juuri nyt eniten nautin.

Olen aina viihtynyt itsekseni vähän liiankin hyvin, joten jo pelkkä ajatus Helsinki-illan viettämisestä yksin rentoutti. Helsingin ongelma tosin on se, että ruokapaikkojen suhteen on aina yhtä vaikeaa päätyä vain yhteen ravintolaan. Tai siis, minun ongelmahan tämä oikeastaan on. Alkuperäinen suunnitelmani olikin kuljeskella turistina sinne tänne ja piipahtaa syömässä jossain kivan tunnelmallisessa ravintolassa, mikä nyt sattuu nälän hetkellä olemaan sijainniltaan soveltuvin. Ehkä sitten teellä ja jälkkärillä jossain muualla. Mutta siinä kun aikani olin vääntänyt globaalin kansantalouden koulutehtävää hotellin sängystä käsin, alkoi sataa paksua räntää.

Keli jatkui tympeänä, joten hyvästelin käveleskely suunnitelmani sitä mukaa kun viistosade yltyi ja lopulta päädyin kipittämään huputettuna keliä karkuun Forumissa sijaitsevaan Kaarnaan. Kokonaismatka oli ehkä 500 metriä, josta 450 sisätiloissa.

Ravintolalle on helppo antaa ennakko-odotukset jos sieltä saa s-bonusta, mutta kävi ilmi, että Kaarna oli hinta-laatu-suhteeltaan mitä mainioin valinta. Siellä oli myös parsaviikot menossa, mutta aivan niin villiksi en heittäytynyt.

Ja voi kuulkaa kyllä, vedin kolmen ruokalajin illallisen AIVAN ITSEKSENI!

Leipäjuustoa. Tattimajoneesia. Porkkanoita. Punaherukoita. Murennettua saaristolaisleipää.

Paahdetun kurpitsaleivän päällä oli herkullinen keko. mm. Paistettua lohta ja tässäkin graavilohi- ja haukimoussea ja 65⁰C kananmunaa.

Tahmeaa suklaakakkua, vadelmia, vadelmasorbettia. Oijoijoi.

Tämän vedeltyäni oli aivan se ja sama mitä taivaalta tulee. Kupu oli onnellinen. Minä myös. Kelikin tosin ehti vielä rauhoittua, joten treffasin evästyksen päätteeksi ystävän Navy Jerry’sissä. Siinä on tuttu ja turvallinen rommipaikka, jonka mojitoja voin lämpimästi suositella kaikille.

Mitä hotelliin tulee, se oli Sokos Hotel Presidentti. Upgreidattu huone oli kaikkeista eniten tavallinen, eikä sitä kyllä tarvinnut kuvata, mutta onnellisena ihailin vastapäätä parvekkeella näkyviä (luonnontieteellisen museon) kirahveja. Niitä olisi voinut kuvata, mutta kuten Mikko Leppilampi vastikään instavideossaan sanoi, keli oli kuin lonkerotuopissa olisi. Joten en kuvannut sitä kaikenkattavaa harmautta.

New York-fiilistelyä

New York-postaus antoi odottaa itseään, sillä en tiennyt, miten pukisin sanoiksi sen reissufiiliksen mikä Nykissä tulee. Se kaupunki on kaikkea. Ja vaikka nyt kävimme siellä vain viikkoa holtittoman lumimyrskykaaoksen jälkeen, ja kaikki ”keväiset” paikat olivat vielä ruskean talvihorroksen peitossa, ei se haitannut. Toki Central Park jätettiin kokonaan välistä tästä nimenomaisesta syystä, mutta myös siksi, että maltillinen aika pitää käyttää tehokkaasti, eikä Central Park kuuulunut tällä erää tehokkaaseen matkasuunnitelmaan. Sen sijaan Brooklyn Bridgelle on aina aikaa.

Ostimme 7 päivän metrokortit 33$ hintaan. Oli tarkoitus jättää ne 4 päivän tehokäytön jälkeen jollekulle vastaantulijalle, mutta Miamin kentällä samaiset kortit löytyi vielä taskunpohjalta. Metrokortista huolimatta kävelimme päivittäin heittämällä yli 10 km matkoja.

Suurmiehet arvoiseensa kunniaan.

Emme kertaakaan syöneet kunnollisesti ravintoloissa, vaan vedimme etureput rytkyen katukiskoista, dinereista ja deli-myymälöistä mitä vain. Pitsaa, hamppareita, hodareita, sandwichejä, juustokakkua, canneloneja. Ja tietenkin kävimme Brooklynin puolella Shake Shackissa. Tavallaan osittain, ehkä vähän, saatoin tinkiä kasvis-kalaruokavaliostani. Lähinnä purilaisten ja hodareiden muodossa. Se oli.. öö? helpompaa?
No, ketä huijaan. Ne lihat mitä söin, olivat joltiseenkin herkullisia.

Brooklyn Diner, Manhattan

Perinteisessä dinerissä evästetty mansikkainen New York cheesecake

Hotellin vieressä oli hodarikärry.

Shake Shack. Kuola valuen yritin hoitaa kuvauksen vauhdilla alta pois

New york. Ihan vaan New York. Aah.

Tämä katutason yläpuolella, vanhaa rautatietä pitkin kulkeva High Line on ehdottomasti kävelemisen arvoinen vihreämpänä ajankohtana. Se on ehkä mukavampi kävellä ”ylhäältä alas”, eli suuremmista katunumeroista pienempiin, koska aivan alapäähän kävellessä näkee Vapaudenpatsaan. Tosi kaukaa tietenkin, mutta silti.

Hän itse. Ensimmäinen reippaasti aurinkoinen kevätpäivä.

On aivan yksi lysti milloin Times Squarelle menee, se on aina yhtä tukossa.

Poliisihevoset aivan muina poneina keskellä Times Squaren iltavilinää ja Rihannan tahtiin metrovaunua viihdyttäneet ja tangoissa breakdancanneet kundit.

Times Squarea

Times Square normaalina maanantai-iltana

Kunnioita lakia. Ja kaikkia New Yorkiin sijoittuvia lakiaiheisia sarjoja.

9/11 terroristi-iskujen muistomerkki. Uhrien nimet on kaiverrettu näihin kahteen valtavaan muistomerkkiin.

Muistomerkkien sisäpuoli on syvä suihkulähde-tyyppinen ratkaisu, jonka sisäseinissä veden alla näkyy himmeästi New Yorkin silhuetti.

Superhyvien palapitsojen koti

Metron sisäänkäynti Battery Parkissa

Grand Central Station. Katossa on tähtikartasto. Laitos itsessään on kaiketi isompi kuin Lohjan Virkkala.

Battery Park. Mustavalkoisuus on edukseen kuolevan harmaanruskeille ”puistoille”.

New York Brooklynin puolelta kuvattuna

Top of the Rockin näköalatasannevierailu iltayöllä. 32$ per henkilö. Kannatti. Jos on aikaa, kannattaa käydä auringonlaskun aikaan.

Mitä Brooklyniin tulee:

Se kertakaikkisen poikkeuksellisen sykähdyttävä Brooklyn Bridge

Hääpari kuvattavana Brooklynissä kadulla tiistai-iltapäivänä

NHL-liput on periaatteessa helpot ostaa. Lippuja oli hyvin myynnissä vielä edellisenä iltana ja nettiostaminen toimii turvallisesti, muttei yöaikaan. Kuitenkin liput olisi alunperin pitänyt printata, mutta säätämisen päätteeksi saimme kuin saimmekin QR-koodit puhelimiin. Joten osta ne liput sen verran ajoissa, että ehdit sählätä, jos niikseen tulee. Islanderin kotiareenalle Brooklynin Barcleys Centeriin pääsee Manhattanilta metrolla. Ja vielä aivan pääoven eteen.

NHL! New York Islanders vs. Nashville Predators, Brooklynissä Barcleys Centerissä

Änäriä!

Kevätretki osa 2/2

Ehdin olla kotosalla likimain 40 tuntia kun oli jo aika lähteä uudelleen reissuun, tyttöjen neljän yön kevätretki Roomaan. Jätin puoliksi puretun matkalaukun eteiseen miehen iloksi ja vaihdoin raitamekkoni ja aurinkorasvan reppuun ja mars kentälle.

Roomaan on luvattu koko ajalle pelkkää sadetta ja synkkyyttä, mutta optimistina (tai vähän typeränä, miten vain) pidin kesävarusteet kassissa ja kas, viimeinkin tämän aamun säätiedot näyttivät AURINKOA! Jesh!

Agenda seuraavalle 4 päivälle näyttää seuraavalta:

Viiniä ulkoilmassa
Pitsaa
Colosseum
Pantheon
Pastaa
Espanjalaiset portaat
Vatikaani
Bruschettaa
Paavin keskiviikkotervehdys rahvaan parissa
Pietarinkirkko ja -aukio
Viiniä

Katakombit on täten hylätty listalta, johtuen nihkeästä tavoitettavuudesta suhteutettuna käytettävissä olevaan aikaan.

Airbnb:n makkari

Alkupalasalde

Basilika take away-ravintolan luukulla

Kotikadun ravintolatarjonta

 

Kun melkein saa mitä tilaa

Miri, Sarawak, Borneo 12.9.2016

Miehen potiessa hoplop-syndroomaa ja odottaessa antibioottien vaikutusta, jätin hänet huoneeseen karanteeniin sillä välin kun lähdin tutkimaan Mirin kaupunkia. Suuntasin ensimmäiseen siedettävän näköiseen kulmakahvilaan syömään. Se oli etäisesti irkkubaaria muistuttava pytinki. Mikäs sen arveluttavampaa ruokaa kuin aasialaisten tekemä irlantilaissävytteinen soppa.. Tilasin paikallisittain paistettua riisiä munalla. Pyysin myös Magnersin. Sain tuopillisen tuorepuristettua omenamehua. Eipä sillä, omenamehu oli yksi parhaista ikinä. Riisikin aivan kelpoisaa.

Tuoreinta omenamehua

Riisimätöt

Jatkoin matkaa turhauttavan ison betoni”puiston” läpi ja päädyin muutamaan hierontalaitokseen kysymään pedikyyriä. Aikani trooppisessa kaupunki-ilmassa tallusteltuani löysin paikan, jossa vihdoin ”jeees! Pedikyyr..  mm jees!” Asioin kiinalaisten kanssa, joten tavallaan kiina-kokemuksellani olisi pitänyt jo tietää, että ”yes!” on hyvin vahva ei-mitään-hajua-mitä-turisti-haluaa-vastaus.

Noin 2,5 minuuttia myöhemmin tuli pelkkää sujuvaa kiinaa puhuva setä istuttamaan minut penkille ja laittoi jalkani kylpyyn. En vielä ollut elimistöni kanssa siinä vaiheessa, että ilmastointi olisi ehtinyt lohdullisesti kuivattaa holtittomalla limasoijalla kuorrutetun vartaloni. Sitä limahikeä pukkaa jopa sellaisista paikoista, mistä normaali ihminen ei tiedä hikoilun olevan mahdollista, puhumattakaan hien määrästä normaaleissa paikoissa, kuten kainaloissa. Joten eikös setä ottanut niska-, hartia-, ja käsihieronnan työn alle, hieroen jopa ne viikkoon sheivaamattomat kainalot. Setä paineli vielä selkärankaa ja lonkkiakin kunnes istutti nojatuoliin. Tässä vaiheessa tajusin, että pedikyyriä on yhtä turhaa odottaa kuin lunta päiväntasaajalle.

Vaan hyvä niin. Juteltiin elekielellä niitä näitä. Kerroin maukuen ja ihottumaa raapien että kyynärtaipeissani on allergiaa. Puristin käsiäni yhteen ja hoin ”aijaijai” ja näytin että lonkkaa kiristää. Osoitin rasitusvammasta kärsinyttä jalkapöytää: ”BANG!” Ja löin kädet yhteen. Esitin juoksuliikkeitä ja näytin kipua penikoissa. Setä nyökytteli.
Hän puolestaan kertoi olevansa kiina ”me china!” Minä kerroin olevani Finland. Näytin maailmankarttatatuoinnistani hänen kodin ja minun kodin. Hän esitteli nilkkani mäyräkoiratatuointia kollegoilleen ja muille asiakkaille ja sitten omaa lohikäärmetatuointiaan vähän varauksella minulle. Kehuin hienoksi ja hän nosti innoissaan hihaansa korkeammalle. Minä kysyin oliko kiinan kielisessä saippuasarjassa poika ja äiti. Olipa tietenkin.

Hieronta oli mitä parhain ja eheytti niin lonkan, penikat kuin jalkapöydänkin. Hän kertoi että jalkapohjani jokin kohta liittyy jotenkin joko syömisiini, ummetukseen, ylipainoon tai muuten vaan suolistoon. Tämä osio meni niin vaikeaksi että nyökyttelin vaan kiltisti ja hoin okeita, molemmat tajusi että turha yrittää sönköttää enempää, mutta jäin kieltämättä miettimään tiesikö hän minun vasta päättyneestä kolmen päivän ummetuksesta. No, nyt te lukijat ainakin tiedättä. Ehkä se oli jonkinlaista akupainantaa, kukapa tietää.

Peace out! <3:llä Maisu